Säilöntäaineiden ympäristövaikutukset

Synteettiset säilöntäaineet ovat tehneet mahdolliseksi valmistaa elintarvikkeita, jotka pysyvät syömäkelpoisina pidempään, ja kosmetiikkaa, joka ei pilaannu kylpyhuoneen hyllyllä. Ei ole kuitenkaan olemassa ilmaista lounasta: samalla kun kehitämme tuotteita, jotka eivät ala pahentua, laskemme ekosysteemiimme suuria määriä kemikaaleja.

Kun tuote huuhtoutuu viemäriin, se jatkaa matkaansa vesijohtoverkon kautta vesistöihin ja muuttuu osaksi kiertokulkua, joka mahdollistaa elämän maapallolla. Vesikasveihin ja -eläimiin kertyy kemikaaleja, jotka saattavat suurina määrinä olla niille haitallisia. Kemikaalit kulkeutuvat ravintoketjussa edelleen suurempiin eliöihin.

Prosessi tunnetaan bioakkumulaationa, ja se on jo vaikuttanut haitallisesti ympäristöömme. 1950- ja 1960-luvuilla yleinen hyönteismyrkky heikensi lintujen munankuoria, niin että ne rikkoutuivat, kun linnut yrittivät hautoa muniaan.

Samalla lailla liukenemattomat kemialliset palonestoaineet (polyklooratut bifenyylit eli PCB:t) otettiin käyttöön 1940-luvulla mutta kiellettiin 30 vuotta myöhemmin. Siitä huolimatta ne ovat vaikuttaneet nykypäivänkin miekkavalaspopulaatioon. Miekkavalaisiin kertyy PCB:tä niiden saaliista ja myrkyt siirtyvät edelleen valaan poikasiin. Tämä vaikuttaa negatiivisesti valaiden lisääntymiseen ja immuunijärjestelmään. Dr Paul Jepson Zoological Society of Londonista kertoi BBC:lle vuonna 2011: ”Vaikka PCB:t on kielletty, ne eivät hajoa ympäristössä kunnolla. Näiden myrkkyjen häviäminen tapahtuu hyvin hitaasti.”

Kosmeettiset säilöntäaineet, joita käytetään paljon pienempiä määriä, kertyvät myös vesistöihimme ja saastuttavat niitä. Luonnollisten säilöntäaineiden kehittäminen hyödyttää paitsi asiakkaita, myös suojelee ekosysteemejä, jotka ovat välttämättömiä ihmisen selviytymiselle. Hunajan ja suolan kaltaiset raaka-aineet eivät kuormita ympäristöä vaan hajoavat luontoa vahingoittamatta.