Miksi parabeeneistä kiistellään?

Parabeeneilla on huono maine, mutta onko se ansaittua? Lue yllättävä totuus maailman ensimmäisistä synteettisistä säilöntäaineista.

Parabeeneihin liittyvä keskustelu juontaa juurensa Readingin yliopiston vuonna 2004 tekemään tutkimukseen, jossa rintasyöpäkasvaimista otetuista näytteistä löytyi parabeeneja. Tähän perustuvan teorian mukaan parabeenit, jotka voivat jäljitellä naishormoni estrogeenin toimintaa, saattavat häiritä kehon omaa hormonitoimintaa ja siten lisätä rintasyövän riskiä.

Myöhemmät tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue tätä teoriaa. Breast Cancer Care -järjestön erikoissairaanhoitaja Rachel Rawson vahvistaa: ”Tällä hetkellä ei ole tyhjentäviä todisteita siitä, että parabeeneja sisältävien tuotteiden käytöllä olisi suoraa yhteyttä rintasyövän kehittymiseen.”

Itse asiassa parabeenit on testattu niin perinpohjaisesti, että asiantuntijat pitävät niitä jopa turvallisempina kuin muita synteettisiä vaihtoehtoja. Dr Edmund Fowles työskentelee EF Chemical Consulting Ltd -yhtiössä, joka arvioi kosmeettisten tuotteiden turvallisuutta EU:lle. Hän sanoo: ”Olen täysin vakuuttunut siitä, että parabeenit ovat turvallisia. Potentiaalisia riskejä koskevan keskustelun takia ne on tutkittu erittäin tarkasti. ’Parabeeniton’ kosmetiikka sisältää vain toisentyyppistä säilöntäainetta, joka on testattu paljon vähemmän kattavasti. Miten siis voisimme sanoa, että se on parempi vaihtoehto?”

Vuonna 2015 käytettiin 75 000 tonnia synteettisiä säilöntäaineita, joista vain 17% oli parabeeneja. ”Lopuista 83 prosentista tiedämme vain vähän”, sanoo Lushin perustaja ja tuotekehittäjä Helen Ambrosen. Yksi esimerkki on formaldehydi. Tällä värittömällä ja voimakkaan tuoksuisella kaasulla on antiseptinen vaikutus, mikä estää mikro-organismeja kasvamasta, ja sitä käytetään biologisten näytteiden säilömiseen laboratorioissa. Formaldehydiä käytetään myös kosmetiikassa ja lääkkeissä, desinfiointiaineena puhdistusaineissa sekä kovettamaan hartsia rakennusmateriaaleissa. Voimakkaina pitoisuuksina formaldehydin on osoitettu ärsyttävän hengitysteitä, mikä on viime vuosina herättänyt huolta. Jotkin säilöntäaineet toimivat siten, että niistä vapautuu tuotteeseen formaldehydiä.

Toinen vaihtoehto on metyyli-isotiatsolinoni (methylisothiazolinone eli MIT tai MI) – antimikrobinen aine, jota käytetään kosmetiikassa säilöntäaineena sekä kosteusvoiteissa ja vauvanhoitotuotteissa. Tätä vähemmän tehokasta säilöntäainetta joudutaan käyttämään suurempina pitoisuuksina, ja se aiheuttaakin yhä useammin allergisia ihoreaktioita.

Turvallisiksi todetut vaihtoehdot parabeeneille ovat siis vähissä. Kuten tutkija David C. Steinberg kirjoitti teoksessaan Cosmetics & Toiletries: Preservatives for Cosmetics (1996): ”Ihanteellista säilöntäainetta ei ole olemassa, eikä sellaista luultavasti voi edes tulla.”

European Dermatology London -klinikan ihotautilääkäri Dr Stefanie Williams puolestaan sanoo: “Parabeenit on todettu turvallisiksi pitkäaikaisessa käytössä ja ne ovat ihonhoitotuotteissa hyvin yleisiä. Niitä käytetään perinteisesti kosmetiikan säilöntäaineina, ja suurimmalle osalle ihmisistä ne eivät aiheuta mitään ongelmia. Yksittäisille ihmisille parabeenit saattavat aiheuttaa kosketusallergiaa, mikä tosin on hyvin harvinaista verrattuna niiden yleisyyteen.”

Helen Ambrosen on kehittänyt säilöntäaineellisia ja säilöntäaineettomia tuotteita jo vuodesta 1982. Hän kertoo: ”Monet ovat sitä mieltä, että vuoden 2004 tutkimuksen tulokset olivat vastuuttomia, samoin tapa, jolla ne vuodettiin medialle ja miten media niitä tulkitsi. Se tarjosi kosmetiikkateollisuudelle mahdollisuuden luoda pelkoa tiettyä ainesosaa kohtaan ja markkinoida pelon varjolla uusia tuotteita. Niissä käytettiin säilöntäaineita, jotka verrattuna parabeeneihin tunnetaan huonosti. Parabeeneja on käytetty jo kauan. Ne eivät yleensä ärsytä ihoa ja toimivat tuotteissa hyvin. Tunnemme ne paremmin kuin mitkään muut säilöntäaineet.”

Vaikka Helen on varma säilöntäaineiden turvallisuudesta, hän haluaa silti vähentää synteettisten säilöntäaineiden määriä tuotteissa ympäristösyistä sekä myös ihmisten terveyden takia. Hän sanoo: ”Kosmetiikkateollisuuden käytössä olevat synteettiset säilöntäaineet kuten parabeenit estävät pilaantumista. Kun ihmiset käyttävät niitä, ne päätyvät vesistöihin. Siksi meillä on hyvä syy saada tuotteet säilymään sellaisten raaka-aineiden kuin hunajan avulla, jotka hajoavat luonnollisesti eivätkä vahingoita ympäristöä millään lailla.”