Lush
  • Tuoretta käsintehtyä kosmetiikkaa!
Lush

Luonnonvoit

Luonnonvoit ovat luonnon aarteita: ne kosteuttavat ihoa tehokkaasti ja estävät mikrobien kasvua.


Kasviperäisiin luonnonvoihin kuuluvat esimerkiksi kaakaovoi (jota saadaan kaakaopuun siemenistä) ja sheavoi (jota puristetaan afrikkalaisen sheapuun pähkinästä). Voit ovat huoneenlämmössä kiinteitä ja ne toimivat luonnollisina emulgaattoreina, mikä tarkoittaa, että ne sitovat öljyn ja veden yhteen kosmetiikkatuotteissa. Niitä voidaan sekoittaa pehmeisiin luonnonvoihin kuten merantipuun voihin ja cupuaçu-voihin, jolloin saadaan kiinteitä tuotteita.

Ihmiskunnalla on pitkä historia luonnonvoiden käytössä. Sheavoi tunnettiin jo Kleopatran Egyptissä, jossa sitä säilytettiin suurissa saviruukuissa ja levitettiin hoitamaan ihoa. Kaakao on ollut jo kauan suosittu kaupallinen tuote, ensi alkuun pelkkänä juomana. Kaakaopapuja käytettiin maya- ja atsteekki-intiaanien keskuudessa maksuvälineinä. Kun Hernando Cortés toi suklaan Eurooppaan vuonna 1528, siitä tuli herkku, lääke ja jopa lemmenrohto. Tutkija nimeltä Coenraad Johannes van Houten kehitti vuonna 1828 laitteen, jolla voi voitiin erottaa kaakaopavuista. Keksintöä kutsuttiin kaakaopuristimeksi ja se johti kiinteiden suklaapatukoiden valmistamiseen ensimmäisen maailmansodan sotilaille.

Kaakao- ja sheavoi ovat nykyisin entistäkin suositumpia ihonhoitotuotteissa suklaapatukoiden sijaan. Nämä luonnonvoit sulavat ruumiinlämmössä ja luovat iholle kalvon, joka sulkee kosteuden sisäänsä. Voit sisältävät oleiinihappoa, tyydyttynyttä rasvahappoa, joka vastaa ihon omaa talia ja auttaa muita aktiivisia ainesosia imeytymään ihoon. Luonnonvoita arvostetaan niiden ihoa pehmentävien, kosteuttavien ja hoitavien ominaisuuksien takia. Niitä voidaan myös sekoittaa ja luoda uusia ihania hoitotuotteita.

Kaakao- ja sheavoilla on vielä yksi luontainen etu. Ne sitovat öljyä ja vettä yhteen ja luovat siten emulsion, jossa mikrobeilla ei ole tilaa liikkua ja kasvaa. Tämä vähentää vapaan veden määrää tuotteissa, jolloin ne pysyvät tuoreina luonnollisesti. Samalla voit hoitavat ihoa tehokkaasti.


Makeaa vai kitkerää? Kaakaon tarina



Kaakao on herkkä ja hauras kasvi, jonka viljely on kovaa työtä. Siksi kaakaontuottajat työskentelevät paineen alla.


Syyskuussa 2000 brittiläinen tv-dokumentti paljasti työntekijöiden surkeat olot Länsi-Afrikan kaakaotiloilla. Channel 4 -kanavan Slavery-sarja toi esille kaakaontuotannon pimeän puolen. Se on teollisuuden ala, jossa nuoret työskentelevät ilman palkkaa ja mahdollisuutta irtisanoutua työpaikastaan, ja jossa työnantajat usein pahoinpitelevät ja pelottelevat työvoimaansa.


Dokumentin jälkeen maailman kaakaoteollisuuden tilaa on ollut yhä vaikeampi olla huomioimatta. Jokainen uusi raportti tuo päivänvaloon lisää todisteita vaarallisista työskentelyolosuhteista, puutteellisesta koulutuksesta ja kytköksistä ihmiskauppaan ja orjatyöhön.


Kaakaopavut ovat pehmeä hyödyke eli maataloustuote, jota maailman jokainen maa hyödyntää jossakin muodossa. Siksi kysyntä on jatkuvasti suurta. Kaakao on myös raaka-aine, jonka viljelyaika on verrattain pitkä – kaakaopensas alkaa tuottaa vasta kolmevuotiaana. Lisäksi kaakao on hyvin herkkä ilmaston vaihteluille: lämpötilan muutokset, sademäärät ja yleisten pölyttäjälajien terveys vaikuttavat satoihin.


Tästä syystä kaakaontuottajien saama voitto voi vaihdella dramaattisesti satojen välillä. Muun muassa Kansainvälinen työjärjestö ja työntekijöiden oikeuksia valvova International Labour Rights Forum ovat paljastaneet, että monissa yhteisöissä hyväksikäyttö ja lapsityövoima ovat yleisiä. Länsi-Afrikan rannikolla Ghanassa ja Norsunluurannikolla kokonaisia yhteisöjä on pakotettu tyytymään köyhyysrajan alapuolelle jääviin palkkoihin. Nyt järjestöt ja yhteisöt pyrkivät luomaan kestävän, reilun ja ennakoivan tulevaisuuden kaakaontuotannolle ja työskentelevät yhdessä tilanteen parantamiseksi.


Kolumbiassa vuosikymmeniä raivonnutta sisällissotaa on ollut vaikeaa paeta. Kaakaontuotanto on kuitenkin tarjonnut pelastuksen yli 2000 ihmiselle Comunidad de Paz -rauhanyhteisössä San José de Apartadóssa.


Vuonna 1997 yhteisön pienviljelijät sitoutuivat väkivallattomuuteen keskellä sota-aluetta, jota piinasivat armeija, vasemmistolaiset sissit ja oikeistolaiset puolisotilaalliset ryhmät. Valtio vastasi vetämällä yhteisöltä pois kaiken tuen: vedenjakelun, sähkön, koulut ja terveydenhoidon.


Vuonna 2015 Peace Brigades International -rauhanjärjestön jäsenet vierailivat yhteisössä. Vierailun aikana paljastettiin banderolli, johon oli kirjailtu yli 350 nimeä: yhteisön jäseniä, ystäviä ja naapureita, jotka armeija, sissit ja puolisotilaalliset ryhmät olivat tappaneet yhteisön perustamisen jälkeen. Yhteisön 18 vuoteen on mahtunut kuitenkin myös onnistumisia, joita juhlittiin 18 kakun voimin. ”Tukemamme kolumbialaiset ovat arjen sankareita”, sanoo Dan Slee, PBI-järjestön vapaaehtoinen tarkkailija. ”Nämä ihmiset yrittävät elää rauhassa aseellisen konfliktin keskellä ja pitää yhteiskunnan haavoittuvimpien ihmisten puolta. He pyrkivät korjaamaan epäoikeudenmukaisuuksia huolimatta tappouhkauksista, vainoamisesta ja mustamaalauksesta.”


Yhteisö viljelee syötäväksi ja myyntiin banaania, avokadoa, maissia, riisiä, papuja, keittobanaania ja kaakaopapua. Kaakaopapu on yhteisön päätulonlähde. Yhteisö on opiskellut ja kehittänyt ekologisessa tutkimuskeskuksessaan ja maanviljelykorkeakoulussaan viljelytapoja, jotka noudattavat permakulttuurin tekniikoita kuten sekaviljelyä. Näin heidän ei tarvitse hankkia torjunta-aineita ja lannoitteita.


Dominikaanisessa tasavallassa puolestaan 1500 luomuviljelijää, jotka muodostavat The Organic Growers Dominican Foundation (FUNDOPO) -säätiön, asuvat kaukana toisistaan. Monet elävät eristyneillä, usein vuoristoisilla seuduilla, missä köyhyys on laajalle levinnyttä ja tilojen keskimääräinen koko jää alle kahden hehtaarin (se on vähemmän kuin kaksi kansainvälistä rugby-kenttää). Syrjäinen sijainti tarkoittaa, että perinteiset viljelymenetelmät toimivat koneita paremmin. Kaakaoviljelmät ovat kaikki luomutiloja, ja usein kaakaon lomassa kasvaa sitrushedelmiä, joita viljelijät myyvät paikallisilla toreilla saadakseen lisätuloja.


Yksin työskentelevän viljelijän olisi aina vain vaikeampaa saada kaakaopavuistaan reilua hintaa, eikä hänellä varsinkaan olisi varaa hankkia kalliita välineitä tai parantaa paikallista infrastruktuuria. FUNDOPO:n perustamisen jälkeen vuonna 2007 viljelijät ovat kuitenkin saaneet tuotteistaan Reilun kaupan lisän. Siksi heillä on nyt varaa rahoittaa kollektiivina erilaisia projekteja kuten rakentaa yhteisötaloja ja taata puhtaan juomaveden saanti.


Dominikaanisesta tasavallasta löytyy myös kolmas Reilun kaupan luomukaakaovoin tuottaja. Kaakaontuottajien liitto The National Confederation of Dominican Cacao Producers (CONACADO) tuottaa hajustamatonta kaakaovoita, jossa on luontainen vahva suklaantuoksu ja joka tuntuu ihanalta iholla. Kuten FUNDOPO:n jäsenet, CONACADO:n 10 000 jäsentä ovat yhdessä investoineet Reilusta kaupasta saamansa ylimääräiset tulot varastorakennuksiin, koulujen korjaamiseen ja tekniseen koulutukseen, jotka kaikki parantavat heidän kaakaosatoaan.


Jokaisella kaakaontuottajayhteisöllä on oma tarinansa.



Apua sheavoista


Bongo Soen naiset hämmentävät ja vatkaavat tottuneesti suuria kattiloita Bolgatangassa Ghanassa. Salaperäinen maan tuoksu nousee keitoksesta vihjaten, mitä sulasta massasta tulee. He tekevät sheavoita, joka on ihanan kosteuttavaa ja jonka valmistus muuttaa frafra-naisten elämän Bolgatangassa.


Frafra-kansan jäsenet ovat perinteisesti olleet pientilallisia, jotka viljelevät maata elättääkseen perheensä pikemmin kuin saadakseen tuotteita myyntiin. Kostean kauden aikana he viljelevät pieniä maatilkkuja ja varastoivat ruokaa kuivan kauden ajaksi. Kuiva kausi tunnetaan paikallisesti ”nälkäkautena” huonon sadon takia.


Aiemmin Ghanan Upper East -hallintoalueen naiset joutuivat vuosittain lähtemään etelään kuivan kauden aikana. Työn löytäminen muualta oli välttämätöntä, joten monet päätyivät eroon lapsistaan ja yhteisöstään. Siksi Ojoba Women’s Shea Cooperative -osuuskunta oli tervetullut. Se hyödyntää karité- eli sheapuita, joita kasvaa alueella villinä. Naiset ovat tuoneet mukanaan sukupolvelta toiselle periytyneet taidot kuten hyväksi havaitun tavan työstää sheavoita käsin.

Sheapähkinät kerätään, lajitellaan ja pestään, ja joukosta poistetaan mustuneet pähkinät, jotka saattaisivat pilata sheavoin. Hyvälaatuiset pähkinät irrotetaan lihaisista kuoristaan ja keitetään. Sitten ne kuivataan Afrikan kuuman auringon alla.

Pähkinät pestään puhtaiksi ja kuivataan uudelleen. Kun ne syötetään yksinkertaisen puristimen läpi, paljastuu pähkinän ydin, joka paahdetaan savussa avotulella, kunnes pähkinä on melkein konvehtimaista. Se puristetaan uudelleen, jolloin se alkaa muistuttaa sulanutta suklaata. Lopuksi seosta vatkataan voimakkaasti käsin, kunnes sen pinnalle muodostuu paksu kerros sheavoita.


400 hengen osuuskunta tarjoaa naisille pysyvän tulonlähteen vuoden ympäri. Aikaisemmin monet naiset joutuivat viljelykauden ulkopuolella lähtemään lastensa kanssa toisaalle etsimään työtä. Nyt he pystyvät antamaan perheelleen sekä aineellista että henkistä apua, ja heillä on varaa koulumaksuihin ja lasten sairausvakuutuksiin. Mikrolainaohjelmien ansiosta osuuskunnan jäsenillä on mahdollisuus hakea lainaa oman yrityksen perustamiseksi. Kun kunnianhimo ja omien olojen parantaminen kukoistavat, osuuskunta menestyy ja aloittaa uusia koko yhteisöä hyödyttäviä hankkeita. Hiljattain naiset juhlivat yhteisön uuden kirjaston avajaisia. Kirjasto on ensimmäinen Upper East -hallintoalueen maaseudulla. ”Minulla on aina onnellinen ja voimakas olo, kun olen muiden naisten seurassa”, sanoo vanhempi osuuskunnan jäsen Atanpoka Abongo. ”Joskus kotona on ongelmia, jotka tuntuvat liian vaikeilta, mutta kun jaamme ideoita keskenämme, huomaan pärjääväni. Nämä naiset kannustavat minua selviämään mistä vain.”

Maksutavat